Heissan ihanaiset lukijani!

Olisi aika jatkaa erot sukupuussa haastetta ja katsoa, mitä päätöksiä Anna elämässään on valmis tekemään. Suvun on pakko jatkua, mutta se miten ja kenen kanssa on arvoitus. On myös aika toteuttaa suuria haaveita..

Jälleen koitti uusi päivä. Anna oli jo henkisesti valmistautunut tekemään raskaustestin ja puhumaan Vihtorin kanssa tulevaisuudesta.

Raskaustestihän näytti positiivista, josta Anna oli todella mielissään. Pian perheeseen astuisi pieni ilonpilkahdus. Annan elämään tulisi muutakin sisältöä, kuin puutarha ja kotiaskareet. Aina sama kaava.

Nyt oli loistava hetki ottaa myös toinen uusi askel. Niimpä käsi vapisten Anna tarttui puhelimeen painoi numeron ja alkoi soittaa..

Siinä se sitten seisoi kaikessa komeudessaan. Saksanpaimen koira uros Retu.

Tästä saisi toivottavasti hyvän metsästyskoiran..

Kiitollinen, siunattu ja hyvin onnellinen pieni perhe. Valmiina uusiin haasteisiin.

Ja niin edessä olikin uusi haaste. Tapaaminen Vihtorin kanssa piti tapahtua hyvin pian, jotta Anna tietää, missä mennään.

- Rakas minä ajattelin mennä katsomaan joku päivä kummityttöä. Minulla on kova vauvakuume, Anna vihjasi.

- Hah! Onneksi vielä kuume. Avioero prosessini on meinaan kesken..

- Mitä? Sinä hait eron ? Nyt jo!, Anna hihkui riemustaan.

- Voi mamin rakas! Pian meitä on neljä tämän katon alla, joten voimme muuttaa uuteen kotiinkin! Ihanaa, Anna mumisi Retulle tätä halaillen ja silitellen.

Uusi rahan hankinta tapa on läsnä.

Retu oli uskollinen koira, joka kantoi kaikki aamulehdet omistajalleen. Vahti taloa Annan poistuessa tontilta. Hän rakasti tätä hömelöä naista, joka antoi ruokaa hänelle ja kantoi uutta elämää sisällään. Retu ei, kuitenkaan vielä ymmärrä, että perhe muuttuu.

Joka aamuinen puutarhanhoito oli johtanut moniin uusiin satoihin, joka tietäisi rahaa lasten tavaroihin.

- Ain laulain työtäs tee, Anna hyräili itsekseen iloisena tästä yllätyksestä.

Riemua oli täynnä Annan odotusajat. Hieman alkoi mahaa tulla ja kyykkiminen tuottaa tuskaa. Onneksi Retu oli huomaavainen koira ja piti huolen, että "mamilla" olisi kaikki hyvin. Sitä paitsi päivän paras kohta oli töiden jälkeen, kun "mami" leikitti ja antoi paljon hellyyttä!

Vihdoin oli aika nähdä Vihtorin kanssa. Hetki tuntui juuri oikealta, vaikka miekkonen olikin juuri noussut rankan sairaala hätätilanteen jälkeen pelkässä pyjamassa ulos.

- Rakas olen raskaana. Meistä tulee pieni perhe, jos siis olet valmis siihen..., Anna epäröi.

- Rakas! Tämä on ohana yllätys Aatos onkin jo iso poika.. Saanko koskea vauvaasi?

- Et, mutta voit koskea vauvaamme, Anna sanoi nähdessään miehen häkeltyneen ilmeen ei vastauksesta ja naurahti.

- Moraalini mukaan, jos haluat perustaa perheen kanssani.. Suostut myös aviomiehekseni? Anna sanoi polvistuen Vihtorin eteen. Yleensä tämän tekisi miehet, mutta Anna ei piitannut muusta, kuin saada rakkaan perheensä kokoon. 

- Tämä on ehkä hiukan nopeaa, Vihtori kröhäisi. Anna nousi tämän kuultuaan seisomaan vaivaantuneena sormus yhä kädessään.

- Todellakin suostun kihloihin, kunhan odotamme häitä vähän. Haluan vain sinut ja lapsemme! Niin Vihtori otti sormukset ja pujotti ne itselleen ja Annalle.

Niinpä Vihtori pakkasi kamansa otti auton ja ajoi ensimmäistä kertaa Annan luo pysyvästi. Jälkeen jäi itkuinen ex-vaimo, joka tajusi kaiken olevan oikeasti ohi. Aatos jäi haikeana katsomaan vanhempien rankkaa eroprosessia yrittäen tukea kumpakin osapuolta.

Retulla oli, joka päiväinen vahtivuoronsa..

Ymmärrän kyllä, miksi. Hän aisti, että talo tyhjenisi. 

Anna herätti Vihtorin ja keräsi kamansa valmiina lähtemään sairaalaan, mutta Vihtori päätti saada paniikin, vaikka tulisi toistamiseen isäksi ja kaikki oli jo "tuttua".

Sairaalasta kuukausi sitten Anna kantoi pienen pojan, jolla ei vielä ollut nimeä. Nyt hän oli tullut ystävättärensä luo, joka kertoi ylpeänä odottavansa toista lastaan Jaredille..

- Noh.. Kummitäti, mikä kummitäti. Yritä kasvattaa kanssani poika edes moraalisesti oikein, Anna naurahti. Sisällään tuntien vihaa, mutta toivoen Clairen oikeasti olevan onnellinen.

Tämä talo oli kaukana normaalista, sillä yläkertaan astuessa löytyi Gobias Koff leikkimässä rakettileikkejä dinosauruksilla keittiön lattialta.. Noh.. Huvinsa kullakin.

Raskausaikana Claire oli auttanut Annaa ja Anna halusi tehdä samoin. Ison mahan kanssa oli vaikeaa kanniskella ja hoitaa Tiiaa, mutta onneksi Tiian kummitäti oli aina valmiina kaikkeen.

- Täti menee nyt vauvan kanssa kotiin, mutta nähdään taas. Olet rakas!, Anna sanoi antaen maidon ennen lähtöään ja huikaten heipat koko talonväelle.

Vihdoin oli myös saatu vauvalle oma huone valmiiksi. Enää puuttuisi lapselle nimi..

- Hyvä yötä rakas, Anna tuuditteli poikansa uneen.

Vielä hetki oli aikaa illasta viettää parisuhde aikaa. Päivät olivat todella täysinäisiä nyt, kun Retu ja molempien työt piti hoitaa. Vauvan synnyttyä ei ollut paljoa omaa aikaa. Nyt pariskunta halusi vain käpertyä ulkona yhdessä tähtitaivaan alle miettimään tulevaa ja nauttimaan rauhasta toistensa kanssa ilman huolen häivää. <3

- Rakas, poika tarvitsee nimen. Olisiko sinulla ideoita? Anna naurahti.

- No kyllähän niitä minulla paljon olisi.. Albert, Aadolf, Alfred... Kunhan se sopii Aatoksen kanssa! Kun lapsi oppii konttaamaan voimme viettää isot häät. 

- Rakastan sinua, Anna huokaisi onnessaan kaivautuen syvemmälle. 

KIITOS, KUN LUIT! <3